Elonmerkki!

On kulunut pitkä aika siitä, kun olen viimeksi mitään kirjoittanut. Päätin kuitenkin etten ota paineita tämän projektin suhteen, sillä tällä ei ole merkitystä onnellisuuteeni tai mihinkään muuhunkaan. Alun perinkin perustin tämän ehkä vain jakaakseni itselleni ja ystävilleni ajatuksiani. Päivitin blogin ulkoasua paremmaksi ja väsäsin yksinkertaisen bannerin. Kuva on peräisin yläasteajoiltani, kun teimme medialuokalla ystävieni kanssa projektina valokuvanäyttelyn ja otin sitä varten kuvia. Tällä hetkellä olen väreihin ja muuhun ulkoasuun kohtuullisen tyytyväinen, mutta banneri on liian iso ja yritän löytää sen korjaamiseksi oikeita nappuloita...


Mitä näiden muutaman kuukauden aikana on sitten tapahtunut? Aloitin opiskelun Helsingin yliopistolla maantieteen laitoksella. Toistaiseksi lähes kaikkien kurssien nimeen on liittynyt joko sana "johdatus" tai "perusteet", eli olemme aloittaneet luonnollisesti perusasioista. Opiskelu on osoittautunut ihan mukavaksi, mutta vaativammaksi kuin olisin osannut alun perin kuvitella. Itsenäisesti tehtäviä suorituksia on hyvin paljon ja kaikesta on oltava itse vastuussa. Päädyin lopulta kesällä hyväksymään toisesta hakuvaihtoehdosta saamani maantieteen opiskelijapaikan, kun saavutin ensimmäisen vaihtoehtoni, kirjallisuuden pääsykokeissa ainoastaan yhdeksännen varasijan. Perfektionistille on ollut vaikeaa hyväksyä se, että on ollut jossain asiassa niin huono että sitä ei ole saavuttanut, niin kuin olisi halunnut. Lohduttaudun sillä että humanistit eivät työllisty.


Hevoskuulumisista kerron enemmän seuraavassa postauksessa, mutta sen voin mainita, että olen viettänyt tavallista vähemmän aikaa tallilla tänä talvena. Autoin järjestämään joulukuussa perinteisen Lucia-juhlan, niin kuin olin luvannut, mutta vakiotuntiani lukuun ottamatta olen sen jälkeen ollut tallilla hyvin vähän. Onneksi kansalliset koulukisat lähestyvät niin, että saan siitä myös enemmän intoa ja syytä tehdä jotain myös ratsastuskoulumme eteen. Todennäköisesti tulevaisuudessa palaan blogin puolelle pääasiassa kertomaan ratsastustunneistani ja ajatuksista, joita tehtävät herättävät. Kuvamateriaalia saan hyvin harvoin, pääasiassa kisoista.


Partiossa olen tehnyt jonkin verran enemmän kuin keväällä ja syksyllä. Sain interrailimme aikana ystävältäni intoa lähteä pj- eli partionjohtajan peruskurssille, jossa olinkin joululoman loppupuolella. Kylmä oli, mutta muuten tosi hauskaa! Pj-kurssi antaa johtajalle lisää aineksia omaan johtamiseen ja auttaa ymmärtämään paremmin partiota järjestönä sekä itseään ihmisenä. Eräänlaisena lopputyönä tehdään johtamisharjoitus, ja itse sain lippukunnaltani projektiksi sudenpentujen ja seikkailijoiden kesäleirin, jonka parissa olen työskennellyt nyt koulun ohessa. Valitsimme tiimini kanssa teemaksi Kalevalan ja voin luvata, että leiristä tulee ihan huippu!


Nyt kun aikaa on tallijuttujen vuoksi jäänyt enemmän, olen ehtinyt myös lukemaan jonkin verran enemmän kuin aiemmin. Lopuksi muutamia kirjoja, joika olen viime aikoina lukenut.


Ja vuoret kaikuivat - Khaled Hosseini
Ei niin vaikuttava kuin olisin odottanut, sekava ja epäyhtenäinen kokoelma tarinoita ihmisistä.


Älä rakasta minua vielä - Charles Dickens
Lyhyt ja tunnelmaan keskittyvä romaani, symbolinen. Erikoinen kirja, hyvin kaunis.


Lumi - Orhan Pamuk
Nobel-voittaja. Syvällinen ja lievästi kuivakka tarina islamista ja sen ristiriidoista pikkukaupungissa. Yksinäisen runoilijan pelko rakkaudesta ja onnesta. Omalla tavallaan ihan hieno.


Layla - Jari Tervo
Vähän irtonainen tarina tärkeistä aiheista, hieman tekotaiteellinen. En pitänyt kovinkaan paljon kirjailijan tyylistä.


Marsipaanisotilas - Ulla-Lena Lundberg
Historiallisesti uskottava ja viihdyttävä sotaromaani. Erittäin hieno, kauniisti kirjoitettu.


Neljäntienristeys - Tommi Kinnunen
Hyvin suomalaisuutta kuvaava, sukusaagamainen teos joka valotti hyvin sitä, miksi ihmiset käyttäytyvät toisiaan kohtaan niin kuin käyttäytyvät.


Anna minun rakastaa enemmän - Juha Itkonen
Kaunis, melankolinen tarina tähteydestä ja rakkaudesta. Alkuun hieman pitkästyttävä, mutta hieno loppu.


Nummisuutarit - Aleksis Kivi
Kansallisteatterin innoittama päätin tarttua tähänkin klassikkoon. En pitänyt näyttämösovituksesta, mutta tämä alkuperäinen teos on sitä parempi. Vanhahtava kieli on haastavaa mutta viihdyttävää luettavaa, loppu on hieman liiankin onnellinen.


Tuulen varjo, Taivasten vanki, Enkelipeli - Carlos Ruiz Zafón
Kolme hienoa kirjaa osittain samoista henkilöistä. Ensimmäisestä pidin, Enkelipeli oli paljon synkempi ja loppu oli hyvin kummallinen, kun taas Taivasten vanki nivoi nämä kaksi muuta tiiviimmin toisiinsa eikä siksi itse päässyt oikein kantamaan itseään. Rakastuin kirjailijan kieleen ja hyvin luotuihin henkilöhahmoihin sekä kirjan ajatukseen.


Kissani Jugoslavia - Pajtim Statovci
Erikoinen ja moderni tarina homomiehestä ja hänen äidistään sekä heidän elämästään maahanmuuttajana karussa Suomessa. Poliittisesti värittynyt kannanotto, avoin ja mielenkiintoinen loppu.


Vanhan kartanon Pat - L.M. Montgomery
Perinteistä tyttöromaaniromantiikkaa. Patille lämpeni hitaasti mutta lopulta se veikin mennessään. Filosofisin ja aidoin niistä Montgomeryn kirjoista, joita olen lukenut.