Elämäni eläimet

Lyhyen elämäni aikana tärkeäksi on muodostunut monia erilaisia nelijalkaisisia, jotka ainakin toistaiseksi ovat kaikki hevosia. Tällä sivulla he pääsevät oikeuksiinsa.

Lakonta

Lakonta ja Gina. c) Titta Saari

Lakonta on syy siihen, miksi lopetin hoitamisen. Hän oli kanssamme aivan liian vähän aikaa, vain puolisen vuotta. Hänen lähtönsä teki kipeää.
Aloin hoitaa Lakontaa elokuussa 2015, kun hän oli tullut tallillemme. Neiti oli kovin lahjakas hankkiutumaan hankaluuksiin, ja sai ensimmäisenä päivänään laumassa ikävän potkun jalkaansa. Kävelin hänen kanssaan monia, monia kilometrejä parantaessamme sitä. Myös pienempiä haavoja hoidettiin matkan varrella. Oma ruskea enkelini siirtyi pilven reunalle sydänkohtauksen seurauksena 27.11 sen jälkeen, kun olimme vieneet hänet klinikalle ähkyoireiden vuoksi. Syytin Lakontan poismenosta itseäni, sillä jos olisin huomannut ähkyoireet aiemmin, hänet olisi voitu ehkä pelastaa. Jos olisin tehnyt enemmän, ollut paikalla enemmän, osannut enemmän...
En ole Kaapon jälkeen törmännyt yhteenkään näin luottavaiseen ja lempeään hevoseen. Me opimme tuntemaan toisemme. Kävin tallilla hänen vuokseen. Opin ainakin sen, että koskaan ei pidä jättää mitään tulevaisuuteen, vaan kaikki hyvä ja kaunis on tehtävä tässä ja nyt. Huomenna sitä ei välttämättä enää ole.
Monet sanoivat hänen lähtönsä jälkeen, että parhaat lähtevät ensimmäisinä, ja olen itse päätynyt samaan tulokseen. Lakonta kävi täällä opettamassa meitä. Se oli liian hyvää ollakseen totta. Nämä säkeet jäivät mieleeni niiltä ajoilta:

Minä olen muistanut sinut

kipuna kiivaana

suruna sielussain

Valona yössä vain.

- Kim Lönnholm

Gina

Gina on edellisin hoitohevoseni, jonka kanssa yhteinen taival alkoi muistaakseni tammi- tai helmikuussa 2015. Yhteistä matkaa emme taittaneet kovinkaan kauaa, mutta rakastan tätä jättiläistä siitä huolimatta.

Gina on nuori ja utelias puoliveritamma, joka kyllä tuntee oman arvonsa ja näyttää tammamaiseen tapaan, jos jokin ei häntä miellytä. Tyttöseni on kuitenkin suunnattoman kiltti. Gina on ensimmäinen hevonen, jonka tunteita ja reaktioita olen oppinut lukemaan alusta asti hyvin.

Ginalla olen ratsastanut mielestäni aivan liian vähän jotta voisin sanoa osaavani mennä sillä. Haluaisin kuitenkin yrittää, sillä tykkään siitä tosi paljon: hän on sopivan reipas ja eteenpäinpyrkivä, isoliikkeinen ja ihanan yritteliäs. Jos joskus ostan oman hevosen, tiedän etsiväni siitä samaa ratsastettavuutta kuin Ginasta. Sillä erotuksella, että oman hevoseni täytyy osata hypätä...

Maija

Maija oli ensimmäinen yksityinen hoitohevoseni, erittäin kaunis ja iloinen nuori suomenhevonen, joka laukkasi vihreille laitumille vuoden 2015 alussa. Yhteinen matkamme ei ollut pitkä, vain puolisen vuotta, mutta Maijan kanssa opin paljon lisää kärsivällisyyttä. Maija ei ikinä ollut kiukkuinen tai ilkeä, vaan pänvastoin rakasti ihmistä ja jakoi hyvää mieltä ympärilleen.

Mette

 

c) Hanna Mäntynen

 

Mette on ensimmäinen hoitohevoseni, jonka kanssa aloitin hoitajan urani vuonna 2011 ja opin hoitamisen perusasiat. Tällä suomenhevosneidillä on aina erityinen paikka sydämessäni, sillä hän on aina kulkenut kanssani. Tai ehkä asia on toisinpäin, minä olen aina kulkenut hänen kanssaan. Kun pienellä menevällä tytöllä havaittiin jaloissa kulumaa ja se siirtyi yksityiseen omistukseen tutulle tallityöntekijälle, seurasin perässä ja sain jatkaa Meten hoitamista. Maastoratsun virassa tamma on tyytyväinen ja me molemmat saamme rentoutua ilman paineita suorittamisesta. En ole oikein koskaan tykännyt ratsastaa koulua Metellä, sillä hän on omaan makuuni liian raskas ja hieman pohkeen takana. Esteillä aloimme olemaan tosi hyviä!

Kaapo

c) Jessica Nyyssönen

Kaapo on ensimmäinen oikea hevosrakkauteni: Metteä hoidin aluksi vain velvollisuudesta, Kaapoa alusta asti rakkaudesta. Pieni punarautias poikani asusti tallillamme vain noin puolitoista vuotta ja oli oikeastaan vain harvalle mieleen oikukkaan luonteensa vuoksi. Tämäkin vastustelu johtui kipeästä selästä ja jaloista, ja Kaapo siirtyikin yksityisomistukseen. Kaikeksi onneksi uusi omistaja oli tuttu ja sain jatkaa rakkaan hoitohevoseni hoitamista. Pääsin maistamaan yksityistallien elämää. Kaapoa kuntouttaessani samosimme metsiä kävellen tuntikausia. Valitettavasti lopullista syytä sairastelulle ei löytynyt ja meille molemmille, minulle ja omistajalle rakas hevonen jouduttiin lopettamaan kipuilun vuoksi 13.8.14. Tämä ruuna oli ensimmäinen hevonen, jonka kanssa koin oikean välittämisen ja ystävyyden tunteen.

Kaapolle:

 

Me kanssasi riemuita saimme
ja katsella maailmaa
monta ihmettä näytit sä meille
jotka nyt meitä lohduttaa saa .

 

- Peppi Pitkätossun lähtölaulu