Heikkoja heijastuksia todellisuudesta

Bruno Schulz

Kanelipuodit ja muita kertomuksia

kertomukset vuosilta 1934-1939
kustantaja Basam Books Oy

"Kanelipuodit" edustaa minulle saavuttamatonta päämäärää: osa siitä on tämän vuoden Helsingin yliopiston kirjallisuustieteen pääsykoemateriaalia ja siksi lukulistallani. Ikävä kyllä joudun myöntämään, että tahrasin elämäni ensimmäistä kertaa kirjan puhtauden ja tein siihen merkintöjä, mutta tämä annettakoon anteeksi kun siihen kerran oli pakottava tarve.

Jos olisin itse saanut päättää, en olisi ikinä tarttunut tähän kirjaan: kerronta on koukeroista ja välillä vailla logiikkaa, juonta ei oikeastaan ole omituiset sivistyssanat vaikeuttavat lukemista. Rakastamastani johdonmukaisesta tarinasta ja monipuolisesta maailmasta ei ollut tietoakaan, vaan koko kirja tuntui rakentuvan sen löyhän oletuksen varaan, että lukija pysyy mukana kirjailijan järjenjuoksussa ja tavoittaa tekstissä piilevät merkitykset. Toivon mukaan tarina ja kirjan kerronta aukeavat paremmin toisella lukukerralla, sillä lyhyen hengähdystauon jälkeen tartun siihen uudelleen.

Jos ymmärsin oikein, kertomukset ovat kuin episodeja ja niiden yhteinen tekijä on kertoja, Jozef-niminen poika. Hänen isänsä mielenlaatu on jollakin tavalla järkkynyt tai sitten kaikki, mitä hänelle tapahtuu, on kirjan maailmassa ihan ok ja ymmärrettävää. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Prahaan, mutta eivät sellaiseen, jonka me tunnemme, vaan oikuttelevaan ja koko ajan muotoaan muuttamaan kaupunkiin, kuin elävään ja ajattelevaan olentoon.

Takakansitekstien perusteella kirjailija on kotimaassaan Puolassa erittäin tunnettu ja arvostettu kirjailija, jonka tekstien kääntämistä on pidetty erityisen haasteellisena, sillä sekä kielen monipuolisuuden että kertomusten sisimmän ajatuksen on täytynyt välittyä käännökseen. Muihin maagista realismia edustaviin teoksiin, jotka olen lukenut, verrattuna Kanelipuodit kääntää koko maailman ihan uuteen uskoon. Aivan kuin pohjana ei olisikaan realistinen maailma vaan joku toinen, sellainen, jossa kaikki on muuttuvaa ja arvaamatonta ja johon ammennetaan pieniä heijastuksia todellisesta maailmasta.

Omasta tahdostani en olisi kirjaan tarttunut, mutta sen luettuani olen iloinen, että tein sen. Kanelipuodit avasi uusia ovia vaikeaselkoisen kerronnan ja kertomuksen ymmärtämiseen ja auttoi minua pääsemään ainakin osittain irti pakkomielteestäni ymmärtää ja selittää kaikki lukemani ja kokemani. Se auttoi heittäytymään tarinan kuljetettavaksi, leijumaan sen pehmeillä aalloilla. Se toi mieleeni Kunderan Olemisen sietämättömän keveyden.

Erityisesti kirjasta jäi mieleen eräs kohta, jossa puhuttiin unelmien saavuttamisesta. Aiheesta kirjoitin myös postauksen, joka löytyy alempaa. Lainaus kuuluu näin:

"Nämä kaukaiset unelmat eivät nyt palaa mieleen aiheetta. Ei voi olla ajattelematta, että yksikään unelma, olkoonkin absurdi ja epälooginen, ei ole kaikkeuden kannalta turha. Unelmaan sisältyy jokin todellisuuden nälkä, jokin vaatimus, joka sitoo todellisuutta, kasvaa huomaamatta saatavaksi ja postulaatiksi, velkakirjaksi, jolle vaaditaan katetta."