Blogin nimi on pitkällisen pohdinnan tulos, sillä olen itse ainakin todellinen nimifanaatikko esimerkiksi kirjojen suhteen: huono nimi voi pilata hyvänkin kirjan ja hyvä nimi voi antaa paremman mielikuvan muuten huonosta kirjasta. Kun kirjoitan tarinaa ja luon sen henkilöitä, aloitan kehittämällä hahmolle arvoisensa nimet. Nimet voivat olla yksi syy sille, että kirjan hahmoista tulee ystäviä (Vihervaaran Anna, Uuden Kuun Emilia), inspiraation lähteitä (Eragon, Klonkku) tai syvän inhon kohteita (Sauron - eikö kalskahdakin ilkeältä!). Toki näihin mielikuviin on muitakin syitä, mutta tietynlaiset kirjainyhdistelmät ja äänteet saavat aikaan tietynlaisia tunteita. Ei ole varmastikaan vaikeaa arvata, että olen käyttänyt tuntikausia pohtien omien, tulevien lasteni nimiä. Kun blogini on yksi tämänhetkisistä lapsistani, halusin sen saavan myös arvoisensa nimen.
Alusta alkaen tiesin nimen liittyvän jollakin tavalla liikkumiseen, etsimiseen ja löytämiseen sekä mahdollisesti polkuihin ja tuntemattomiin paikkoihin. Tästä tulikin pähkinä purtavaksi. Lähdin liikkeelle ehkä väärästä suunnasta eli loin itselleni mielikuvan blogin bannerista ja sen valokuvista ennen kuin tiesin mitään ajatusta blogin suunnasta ja aiheista. Näin jälkikäteen mietittynä onneksi ensin keksimäni nimiehdotus Elämäni tie oli varattu. Sydämessäni on nimien lisäksi herkkä paikka myös intertekstuaalisille viittauksille ja toivoin kirja-aiheen näkyvän jossakin blogini ulkoasussa. Onneksi se toive toteutui!
Erilaisia vaihtoehtoja, joita mietin blogini nimeksi ja jotka olivat vapaina osoitteina.
- Tuntemattomilla teillä
- Tuntemattomat tiet
- Tutkimattomat tiet
- Kerran kesäaikaan
- Kadonnutta aikaa etsimässä
- Kaunis, rietas, onnellinen
- Minne polkumme johtaa
- Hauraita haaveita (henk.koht suosikki)
- Pala pergamenttia
- Syrjästäkatsojan tarinoita (henk.koht suosikki)
- Tie selvä on
En väitä että kaikki olisivat järjen riemuvoittoja, mutta luova tie on kivinen ja täynnä harhapolkuja!
Tällä hetkellä rakastan blogini nimeä. Se vie ajatukset tulevaisuuteen ja eräänlaiseen jatkuvaan liikkeeseen, se antaa toivoa ja juontaa juurensa myös historiaan, kun ymmärtää viittauksen Westön kuuluisaan romaaniin, jonka itse olen kyllä lukenut mutta joka ei kuitenkaan päätynyt suosikkilistoilleni. Missä kuljen kerran on tietoinen päätös, joiden tekeminen on itselleni yleisesti ottaen kovin vaikeaa: se toteaa suunnan, jota kohti pyrkiä, ja toivottavasti antaa myös itselleni varmuuden omasta tekemisestäni.
Löytyykö nimiehdotusten joukosta suosikkia? Mitä mieltä olet nykyisestä nimestä, toimiiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti