Kulutusjuhlaa vai jotakin muuta?

Olen lähiaikoina tehnyt paljon tavallista enemmän ostoksia: voi olla, että uusien asioiden ostamisen tarve kerääntyy tiettyihin ajanjaksoihin, tai sitten oma henkilökohtainen kriittinen seulani on alkanut rakoilla. Olen yrittänyt kovasti vaalia ympäristöystävällisiä arvoja elämässäni, käyttää joukkoliikennettä, kierrättää, syödä mahdollisimman vähän lihaa ja *ostaa mahdollisimman vähän sellaista tavaraa, jota en tarvitse.*

Ehkä olen vain liian kriittinen itselleni ja todellisuudessa en ole tehnyt turhia hankintoja. Ainakaan en vieläkään ole ostanut mitään huvin vuoksi tai siksi, että olen tylsistynyt: toivon etten syyllisty siihen koskaan

Hulluilla Päivillä kävin kiertämässä ystäväni V:n kanssa ja sainkin hankittua asioita, joita tarvitsin kipeästi: mustat suorat housut, kesätakin ja meikkivoiteen. Ihanan käytännöllisen paidan ja huivin olisin voinut jättää kauppaan, mutta en pode niistä kovin huonoa omaatuntoa, sillä molempia olen käyttänyt ahkerasti. Ostos ei silloin voi olla kovin huono.

Horzen myymälässä vierailin pitkän haaveilun ja säästämisen jälkeen. Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin ensimmäiset nahkaiset ratsastussaappaani. Kun tälle harrastukselle ei kerran näy loppua, voi kerrankin panostaa laatuun ja kestävyyteen. B Vertigon Annie-saappaat ovat jalkaterääni hieman liian kapeat ja ylhäältä korkeat, mutta parhaat jotka löysin ja käytössä varmasti muotoutuvat. Samalla matkalla tuhlasin Roecklin hanskoihin ja valkoisiin kisapinteleihin, jos saisin itsestäni kuorittua esiin oikean koulutuuppaajan. Kadunko ostoksiani? Saappaita en koskaan, mutta muiden hyödyllisyys tulee esille käyttökertojen määrässä.

Stockmannin lahjakortteja kertyy aina joulun jälkeen jonkin verran. Kerrankin kun kyseisessä liikkeessä vierailin niin sain niitä kerrankin myös käytettyä! Huivi "hullareilta", käytössä käytännössä joka ikinen päivä.

Lakkiaiset ovat edessä eikä niitä äitini mukaan voi ohittaa olankohautuksella, joten raahauduimme perjantaina kaupoille. Korttitarvikkeet ovat huisin kalliita, mutta lopputulos miellyttää omaa silmääni. Mekoista en löytänyt vielä Sitä Oikeaa, mutta aikaa sen etsimiseen on vielä rutkasti.  Kun kerran mekkoja sovitin, ostin itselleni kirkkaanoranssin mekon siistimpiin juhliin. Vielä ei kaduta ja omatunto ei kolkuta luonnonvarojen tuhlaamisen vuoksi, mutta asiaa voidaan miettiä uudestaan kun käy ilmi, onko tuolle tosissaan käyttöä. Ihana sekin kuitenkin on <3

Pienempiäkin hankintoja on, tallitakki ja käytetty dvd-elokuva esimerkiksi. Aivan liian usein sorrun myös pieniin herkutteluhetkiin jäätelön tai suklaan parissa.


Korttitarvikkeet...


ja valmiit kortit. Työtunteja kului ehkä 7? 25 kappaletta, eli ihan liikaa vieraita...

Shoppailu on yksi niistä asioista jotka yltävät melkein inhokkilistalleni, ja joko tämän syynä tai seurauksena on ajatus ostamisena pahana asiana. Se voi olla myös avain koko ongelmaan: kun ostan välttämättömiä tuotteita, poden siitä huonoa omaatuntoa (turhaan), jolloin oikeasti turhien asioiden ostaminen jää väliin. Harkitsen ainakin isompia ostoksia mieluusti pidempään, ja tähän voi olla osasyynä myös omien rahojen käyttö ja aina rajallinen opiskelijabudjetti...

Toiset kannattavat periaatetta, että kun ostaa yhden tavaran, on laitettava yksi tai kaksi tavaraa kiertoon. Ajatus on hyvä ja sitä olenkin yrittänyt noudattaa: tälläkin hetkellä perheellämme on pöytä Vantaan Lanttilassa, itsepalvelukirpputorilla. Tavara kiertää ja rahaa tulee, molemmat yleviä tavoitteita. Tämänkertaisen kirjahyllyn ja vaatekaapin tyhjennyksen jälkeen ei onneksi jäänyt juurikaan tavaraa enää hävitettäväksi.

Olenko siis tuhlannut maapallon luonnonvaroja turhaan, itsekkäisiin tarkoituksiin? Kyllä ja ei. Aina voisi nostaa esille ajatuksen siitä, ettei mikään esine ole välttämätön eikä se tuo onnea. Entä jos koen onnellisuutta onnistuessani ratsastuksessa nuo saappaat jalassa? Tai olen onnellinen tuo mekko päälläni ystävieni seurassa? Tietenkään esineet eivät ole syy onnellisuuteen, mutta ne auttavat tuon onnellisen tilanteen syntymistä. Ehkä asia on monimutkaisempi kuin uskommekaan.