Kirjoja, jotka jättivät jäljen 3/3

Tässä sarjassa olen esitellyt kirjoja, jotka ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen. Edelliset osat löydät tästä ja tästä. Postaussarjan viimeisenä mainitsen kirjat, jotka ovat vanhemmalla iällä kohonneet osaksi suosikkilistaani. Jako on sinänsä karkea, sillä esimerkiksi Runotytöt olen lukenut myös lapsena ja edellisen postauksen fantasiakirjat ovat edelleen suosikkejani, mutta tähän olen koonnut aikuisemmalle lukijakunnalle suunnattuja kirjoja.

Kirjat, jotka viime vuosina ovat tehneet vaikutuksen

Runotyttö-sarja (L.M. Montgomery)
eli kirjat Pieni runotyttö, Runotyttö etsii tähteään ja Runotyttö maineen polulla. Toisille Anna-sarja on rakkaampi, mutta Uuden Kuun Emilian suloisuus ja haaveileva luonne istuvat omaan persoonaani paremmin. Emilia sai minut kirjoittamaan ja unelmoimaan sekä takuuvarmasti aina itkemään.

Linnanneidon lokikirja (Dodie Smith)
Ihana, ihana kirja! Lempeää huumoria ja rönsyileviä, hölmöjä rakkaustarinoita, mitä muuta voi kirjalta toivoakaan. Tämä vei mukanaan saman tien. Tietty parodiamaisuus perinteisiä romantiikan ajan merkkiteoksia, kuten Austenia ja Bronten sisaruksia kohtaan tekee lokikirjasta entistä hupaisamman. Kahden sydänsuruja potevan, linnan raunioissa asuvan neidon toilailuja on aina yhtä mukava lukea ja Smithin tapa kirjoittaa on ilmiömäinen.

Kotiopettajattaren romaani (Emily Bronte)
Ajaton klassikko ja varmasti erittäin monen suosikki. Jane Eyreen pääsin tutustumaan äidinkielen viidennellä kurssilla, kun valittavana oli läjäpäin kirjoja, jotka jo olivat lukulistallani. Humiseva harju ja Ylpeys ja ennakkoluulo kalpenevat tämän rinnalla, vaikka ei ihania teoksia voikaan laittaa tärkeysjärjestykseen. Ikuinen rakkaustarina on aina yhtä kaunis ja koskettava.

Kymmenen onnen Anna (Paula Havaste)
Tämä voi olla osalle hieman tuntemattomampi kirja. Tarina on yksinkertainen mutta kauniisti kirjoitettu, lämminhenkinen tarina vaatimattomasta maaseudun Annasta, jolla ei ole naimakaupoissa onnea mutta joka löytää kuitenkin elämästään luvatut kymmenen aihetta onneen. Tämä kirja tuo toivon pilkahduksen mihin tahansa ja sai minut rakastamaan historiallisia romaaneja. Saman kirjailijan vastaavia kirjoja on useampiakin, mutta "Anna" osui kohdalleni ensimmäisenä. Havasteen Tuulen vihat on ehdottomasti lukulistallani.

Henkien talo
Tämä kirja on uusin tulokas suosikkilistallani, sillä luin Henkien talon vasta noin puoli vuotta sitten kirjallisuuskurssillamme, jossa se edusti latinalaisen Amerikan maagista realismia. Rakastuin välittömästi, ja voi olla että asiaa auttoi se, että kirja on myös yhden lempiopettajani suosikkikirjoja.
Sukusaagat eivät ole aiemmin saaneet minua innostumaan, mutta maagisten elementtiensä vuoksi tämä innosti lukemaan eteenpäin ja sai lopulta kiedottua minut lopullisesti pauloihinsa. Kun Etelä-Amerikan historiaa ei kovin tarkasti tunne, oli itselleni ainakin järkytys huomata kuinka samanlainen se on verrattuna esimerkiksi Afrikan historiaan ja kuinka sielläkin on käyty paljon sotia. Myös Gabriel Garcia Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys on maagisen realismin merkkiteos ja lukemisen arvoinen, mutta omaan makuuni hieman pitkäveteinen ja sekava.

Löytyykö joukosta sinun suosikkisi?